Laidunnettava alue ja laidunnuksen suunnittelu

Sekä maisemanhoidon että eläinten hyvinvoinnin kannalta onnistunut laidunnus vaatii suunnittelua ja karjankasvattajan ja maanomistajan välistä yhteistyötä. Suunnittelu kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mieluimmin jo edellisenä vuonna, jotta laiduntaminen päästään aloittamaan heti alkukesästä. Laidunnuksen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että eläimet pääsevät laitumelle, kun ruoho on voimakkaimmassa kasvussa. Apua suunnitteluun saa ProAgria Maaseutukeskusten maisemanhoidonneuvojilta.

Maisemalaidunnuksen lähtökohdat

Laiduntavia eläimiä kaivataan niin luonnonlaitumien kuin taajamien viheralueiden hoitoon. Kosteiden rantojen ja kivisten mäkien hoito on koneellisesti usein jopa mahdotonta, mutta luonnon ruohonleikkurit tekevät näilläkin alueilla siistiä jälkeä. Jotta maisemalaidunnus hyödyttäisi kaikkia osapuolia on yhteistyö suunniteltava huolella. Kirjallinen sopimus käytännön työnjaosta, vastuista ja kustannuksista kannattaa laatia aina ennen laiduntamisen aloittamista. Tärkeimpiä toiminnan edellytyksiä ovat eläinten hyvinvointi, hoidettu maisema sekä taloudellinen kannattavuus. Laiduntavat eläimet luovat myös positiivista kuvaa maataloudesta ja lisäävät maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta.

Laidunalueiden monimuotoisuus

Usein maisemalaidunnuksen kohteena ovat erilaiset luonnonlaitumet ja joutomaat. Tällöin pääasiallisena tavoitteena on maiseman- ja luonnonhoito. Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät luonnonlaitumella sen tuotolla. Näillä alueilla lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua ei käytetä, koska ne rehevöittävät aluetta ja eliölajisto köyhtyy. Useimmat niittykasvit nimittäin suosivat köyhää maaperää. Karjan lisäruokinnan sijasta tulee pyrkiä suunnitelmalliseen laidunkiertoon. Ravinnon loppuessa eläimet siirretään toiselle laitumelle sen sijaan, että niille tuotaisiin lisäruokaa muualta.

Ympäristöystävällinen laidunpaine

Ravinnon riittävyyttä ja laiduntamisen ympäristövaikutuksia säädellään laidunpainetta muuttamalla. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että luonnonlaitumilla kaksi hehtaaria kantaa yhden emolehmän vasikoineen tai 4-6 uuhta karitsoineen. Ylilaidunnusta ja kulumista on vältettävä, koska tasainen kasvusto sitoo tehokkaasti ravinteita ja tuottaa eläimen kannalta mahdollisimman hyvän ja määrällisesti suuren sadon. Ravinnepitoisia eritteitä kertyy runsaasti juomapaikalle ja siksi sen paikkaa on syytä siirtää vähintään kerran vuodessa tai kun alue alkaa näyttää kuluneelta.