|
|
| |
Laidunnettava alue ja laidunnuksen suunnittelu
Sekä maisemanhoidon että eläinten
hyvinvoinnin kannalta onnistunut laidunnus vaatii suunnittelua
ja karjankasvattajan ja maanomistajan välistä yhteistyötä.
Suunnittelu kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mieluimmin
jo edellisenä vuonna, jotta laiduntaminen päästään
aloittamaan heti alkukesästä. Laidunnuksen lopputuloksen
kannalta on tärkeää, että eläimet pääsevät
laitumelle, kun ruoho on voimakkaimmassa kasvussa. Apua suunnitteluun saa ProAgria Maaseutukeskusten maisemanhoidonneuvojilta.
|
 |
Lammaskatras on mieluisa naapuri Vesilahden kirkonkylän päiväkodille. |
|
Maisemalaidunnuksen lähtökohdat
Laiduntavia eläimiä kaivataan niin luonnonlaitumien
kuin taajamien viheralueiden hoitoon. Kosteiden rantojen ja kivisten
mäkien hoito on koneellisesti usein jopa mahdotonta, mutta
luonnon ruohonleikkurit tekevät näilläkin alueilla
siistiä jälkeä. Jotta maisemalaidunnus hyödyttäisi
kaikkia osapuolia on yhteistyö suunniteltava huolella. Kirjallinen
sopimus käytännön työnjaosta, vastuista ja
kustannuksista kannattaa laatia aina ennen laiduntamisen aloittamista.
Tärkeimpiä toiminnan edellytyksiä ovat eläinten
hyvinvointi, hoidettu maisema sekä taloudellinen kannattavuus.
Laiduntavat eläimet luovat myös positiivista kuvaa maataloudesta
ja lisäävät maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta.
Laidunalueiden monimuotoisuus
Usein maisemalaidunnuksen kohteena ovat erilaiset
luonnonlaitumet ja joutomaat. Tällöin pääasiallisena
tavoitteena on maiseman- ja luonnonhoito. Monimuotoisuutta ylläpitävä
laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät
luonnonlaitumella sen tuotolla. Näillä alueilla lannoitteita,
torjunta-aineita ja lisärehua ei käytetä, koska
ne rehevöittävät aluetta ja eliölajisto köyhtyy.
Useimmat niittykasvit nimittäin suosivat köyhää
maaperää. Karjan lisäruokinnan sijasta tulee pyrkiä
suunnitelmalliseen laidunkiertoon. Ravinnon loppuessa eläimet
siirretään toiselle laitumelle sen sijaan, että
niille tuotaisiin lisäruokaa muualta.
Ympäristöystävällinen
laidunpaine
Ravinnon riittävyyttä ja laiduntamisen
ympäristövaikutuksia säädellään
laidunpainetta muuttamalla. Nyrkkisääntönä
voidaan sanoa, että luonnonlaitumilla kaksi hehtaaria kantaa
yhden emolehmän vasikoineen tai 4-6 uuhta karitsoineen. Ylilaidunnusta
ja kulumista on vältettävä, koska tasainen kasvusto
sitoo tehokkaasti ravinteita ja tuottaa eläimen kannalta
mahdollisimman hyvän ja määrällisesti suuren
sadon. Ravinnepitoisia eritteitä kertyy runsaasti juomapaikalle
ja siksi sen paikkaa on syytä siirtää vähintään
kerran vuodessa tai kun alue alkaa näyttää kuluneelta.
|
| Arvioita perinnebiotoopeille soveltuvista laidunnuspaineista (eläimiä/ha) koko laidunkauden ajalle (noin 120 päivää). |
| Lähde:
Perinnemaisemien hoitoryhmän mietintö 2000. |
perinne-biotooppi |
hieho
< 1 v
|
hieho
> 1 v
|
lihanauta
< 1 v
|
emolehmä + vasikka
|
uuhi + 2,5 karitsaa |
hevonen |
kuiva niitty/keto |
1,0 - 1,2 |
0,5
- 0,8 |
0,4 - 0,6 |
0,2
- 0,4 |
1,5 - 2,0 |
0,4
- 0,8 |
tuore niitty |
2,0 - 2,5 |
1,0
- 1,8 |
0,9 - 1,2 |
0,5
- 0,8 |
2,0 - 2,5 |
1,0
- 1,4 |
kostea niitty/ rantaniitty |
1,5 - 3,0
|
1,0 - 1,8
|
0,7 - 1,4
|
0,5 - 1,0
|
2,0 - 4,0
|
0,8 - 1,6
|
hakamaa |
1,2 - 2,0 |
0,7
- 1,3 |
0,5 - 1,0 |
0,4
- 0,8 |
1,5 - 2,5 |
0,6
- 1,2 |
metsälaidun |
0,2 - 0,8 |
0,05
- 0,5 |
0,05 - 0,4 |
0,04
- 0,3 |
0,2 - 1,0 |
0,05
- 0,4 |
viljelty laidun |
7,5 |
4,8
|
3,6 |
2,5
|
10 |
3,9
|
|
Laitumen myrkylliset kasvit
Eläimet osaavat yleensä karttaa myrkyllisiä
kasveja, kunhan laitumella on riittävästi syötävää
ja eläimet voivat valikoida syömisensä. Poikkeuksena
on kosteilla paikoilla kasvava myrkkykeiso, joka kelpaa eläimille.
Kasvi sisältää keskushermosto-oireita aiheuttavaa
myrkkyä, jolloin eläin voi kuolla pienestäkin
määrästä. Myrkyllisistä kasveista pahimpia
ongelmia ovat aiheuttaneet:
Myrkkykeiso (Cicuta virosa)
http://jata.vampula.net/kasvio/html/myrkkykeiso.htm
Suokorte (Equisetum palustre)
Isosorsimo (Glyceria maxima)
|
|
|