Lammas laiduneläimenä

Lampaat ovat laumaeläimiä. Ne laiduntavat ja märehtivät tarkassa vuorokausirytmissä koko katras samanaikaisesti. Laidunalueelle muodostuu omat alueensa laiduntamiselle, lepopaikalle, juomapaikalle ja kulkureiteille. Lammas ei mielellään ulosta syönti- tai lepoalueelleen, vaan tyypillisesti kulkureiteille.

Lampaat syövät mieluimmin lehtevää ja nuorta kasvustoa. Niinpä lampaat kannattaa laittaa laitumelle mahdollisimman varhain, ennen kuin kasvusto korsiintuu. Lampaat ovat erittäin hyviä vesakontorjujia, ne pitävät varsinkin nuoresta pajusta. Nuoria karitsoita ei kuitenkaan kannata laittaa raivaamaan pusikkoja yksin, vaan ne tarvitsevat muutaman emolampaan opettamaan, miten korkeammastakin pensaasta tai puusta saa herkulliset latvaosat syötyä. Mikäli laidunalueella on arvokkaita nuoria puuntaimia, ne kannattaakin suojata eläimiltä.

Lammas ei syö nokkosta, joten rehevillä mailla nokkonen voi aluksi lisääntyä ja sen niittoon on varauduttava. Laidunnuksen jatkuessa maa köyhtyy ja nokkonen häviää. Aikuiset lampaat sopivat hyvin laiduntamaan myös kuivia, vähätuottoisia alueita. Sen sijaan kosteita ja vetisiä alueita lampaat karttavat.

Lampaille ei suositella annettavan makupaloja kädestä, sillä lampaat oppivat helposti äänekkäiksi kerjääjiksi. Totuttuaan uuteen laitumeen ja laitumen aidalla käyviin tuttaviinsa, ne ottavat mielellään vastaan rapsutuksia ja kehuja.

Lampurin vastuu

Lampaan omistajan tulee aina ilmoittautua eläintenpitäjärekisteriin lampaan pitäjäksi. Tämä tapahtuu toimittamalla rekisteröitymislomake kunnan maaseutusihteerille. Lampurin tulee myös pitää luetteloa omistamistaan lampaista.

Kaikki 9.7.2005 jälkeen syntyneet lampaat tulee merkitä kahdella korvamerkillä ennen eläinten siirtoa syntymäpitopaikasta, mutta kuitenkin viimeistään puolen vuoden iässä. Poikkeuksena ovat alle 12 kk:n iässä teuraaksi menevät karitsat, joille riittää yksi korvamerkki. Lampaiden korvamerkit tilataan Eviran internetsivuilta löytyvällä sähköisellä tilauslomakkeella tai ottamalla yhteys asiakaspalveluun lammasvuohi@mloy.fi tai p. 020 690 990. Korvamerkit ovat maksullisia. Pudonneiden tai muutoin vahingoittuneiden merkkien tilalle on hankittava korvausmerkit.

Paikat, joissa lampaita pidetään, tulee rekisteröidä lampaiden pitopaikoiksi. Pitopaikka voi olla esimerkiksi rakennus tai laidunalue tai näiden muodostama kokonaisuus. Myös tämä rekisteröityminen tehdään maaseutusihteerin kautta, joka antaa kullekin pitopaikalle pitopaikkatunnuksen. Aina, kun lampaita siirretään pitopaikasta toiseen, siirrosta tulee tehdä ilmoitus Lammas- ja vuohirekisteriin. Siirtoilmoitus tulee siis tehdä, vaikka eri pitopaikat olisivat saman omistajan hallussa. Lampaita voi siirtää pitopaikasta toiseen tilallapitovelvoitteen katkeamatta.

Vastuullinen lampaiden omistaja ei myy eikä vuokraa yksittäistä lammasta, sillä laumaeläimenä yksinäinen lammas ei voi hyvin. Lampaiden hyvinvoinnin kannalta on oleellista huolehtia myös lampaiden loishäädöstä. Erityisesti, kun otetaan käyttöön uusia laitumia, on järkevää häätää loiset kaikilta laitumelle meneviltä lampailta.

Lampaiden käsittely ja kuljetus

Lampaat ovat uusille asioille melko arkoja, vaikkakin kohtuullisen uteliaita. Ne pelkäävät kovia ääniä ja näkevät huonosti hämärässä, joten ne välttävät meluisia ja hämäriä paikkoja. Lampaita käsiteltäessä tulee olla rauhallinen, eikä niitä saa vetää villoista. Parempi tapa saada ne liikkeelle on houkutella kauraämpärillä tai leipäpussilla. Oivallinen apu lampaiden käsittelyssä ja siirroissa ovat paimentavat koirat, edellyttäen että katras on tottunut paimenkoiriin.

Luonnossa lampaan puolustus petoja vastaan on lauma. Niinpä yksittäinen lammas valitsee minkä tahansa reitin päästäkseen takaisin lajitoveriensa luokse. Tämän vuoksi lampaita käsiteltäessä ja siirrettäessä niitä tulisi aina käsitellä laumana. Jos yksittäinen lammas ei pääse pakoon ja lauman luokse, se joskus käyttää toista puolustuskeinoansa: se lamaantuu ja jää paikalleen makaamaan (melkein kuin kuollut lammas). Tällaista lammasta ei saa repiä ja pakottaa ylös, vaan siitä on irrotettava ote ja peräännyttävä hieman kauemmaksi, jolloin lammas pomppaa ylös ja sitä voi ohjata toivottuun suuntaan.

Useimmiten eläinten kuljetuksesta vastaa eläinten omistaja. Kuljetus on aina eläintä rasittava tapahtuma, joten toivottavaa olisi, että kuljetusmatkat olisivat kohtuullisia. Eläintä ei saa kuljettaa ellei se ole kunnossa ja kuljetusvälineen tulee olla eläimelle turvallinen. Eläinten kuljetuksesta voit katsoa yksityiskohtaisempaa tietoa maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Lampaiden hoito ja valvonta

Laiduntamisen onnistumisen ja eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä, että laidunnuspaine on oikea. Eli lampaita on pinta-alaan, laiduntyyppiin ja kesän olosuhteisiin nähden oikea määrä. Eläinten päivittäiseen hoitoon kuuluu myös tarkkailla ruohon riittävyyttä. Jos syötävää on liian niukasti, voi eläinmäärää aina vähentää.

Lampaat tarvitsevat laidunkaudella myös suolaa, kivennäistä ja raikasta vettä. Lampaat ovat melko tarkkoja juomavetensä suhteen, joten jos laitumella on "ämpärijuotto" vesi tulee vaihtaa päivittäin. Jos laidun rajoittuu hyvävetiseen järveen, jokeen tai ojaan ja lampailla on sinne helppo ja turvallinen pääsy, riittää se vesihuolloksi.

Lampaita on käytävä katsomassa laitumella kerran vuorokaudessa. Samalla kun todetaan eläinten kunto, kannattaa myös tarkastaa aidat (ainakin niiltä osin, kun ne rajoittuvat esimerkiksi tielle). Eläinten kuntoa voi arvioida käyttäytymisen perusteella. Jos eläimet ovat yhtenäisenä laumana, asiat ovat yleensä kunnossa. Jos lampaat laiduntavat saaressa tai muussa erittäin vaikeakulkuisessa paikassa, voidaan tästä 24 tunnin säännöstä poiketa.