Takaisin ylös

Hevonen laiduneläimenä

Hevoset ovat laumaeläimiä. Luonnonlaitumille sopivat parhaiten nuoret hevoset ja siitoskäytössä olevat tammat varsoineen sekä lepohevoset. Urheilukäytössä olevat ratsu- ja ravihevoset tarvitsevat lisäruokintaa ja ovat siten vaativampia laiduntajia. Hevoset ovat aktiivisia liikkujia ja laumassa alempiarvoiset eläimet väistävät ylempiarvoisia, joten laitumella on oltava riittävästi tilaa väistämiseen ja liikkumiseen.

Hevoset, varsat laitumelle

Aktiivisena liikkujana hevonen on kuluttava laiduntaja, joka muodostaa maastoon helposti polkuja sekä piehtaroimisesta syntyviä aukkopaikkoja. Laitumen lohkominen on kannattavaa, jotta hevoset eivät kuluttaisi laidunta liiaksi joiltakin osin. Laidunlohkoja vaihtelemalla estetään alueen liiallinen kuluminen. Maapohja voi olla vaihtelevaa, mutta täysin kosteita ja vetisiä alueita kannattaa välttää, sillä aroeläiminä hevosten jalkoihin saattaa muodostua kosteissa olosuhteissa riviä (= rupinen, halkeileva ja helposti tulehtuva ihovaurio).

Hevoset syövät mieluiten nuorta ja lehtevää ruohoa, mutta niille kelpaavat myös kortisempi heinä, nuorten lehtipuiden oksat ja kuoret sekä havupuiden nuoret oksat. Hevonen ei syö mielellään läheltä lantakasoja, joten hylkylaikkuja muodostuu ja niiden niittoon kannattaa varautua. Lanta kannattaa mahdollisuuksien mukaan kerätä pois laitumelta, sillä hevoset ovat herkkiä saamaan loistartuntoja. Tästä syystä myös kaikki laitumelle tulevat hevoset olisi syytä madottaa ennen laitumella laskua. Hevoset myös hierovat mielellään itseään puiden runkoihin, mikä saattaa vioittaa tai jopa kaataa puita.

Hevosten muu ruokkiminen ja makupalojen antaminen kannattaa kieltää laidunkauden aikana, sillä voimakkaina eläiminä hevoset voivat kurkotella aidan yli paremman ruuan perässä ja näin kaataa aidan. Lisäksi makupalojen antaminen kädestä opettaa hevoset nopeasti näykkimään tai puremaan, joka on sangen ikävä tapa.

Hevosen omistajan vastuu

Hevonen on yleensä rekisteröity Suomen Hippokseen, joka ylläpitää valtakunnallista rekisteriä Suomen hevoskannasta ja niiden omistajista. Kuitenkin myös  rekisteröimättömiä hevosia esiintyy. Suomenhevosen ja lämminveriravurien nuoremmilla ikäluokilla (synt.v.-97 tai sen jälkeen) on mikrosiru kaulan vasemmalla puolella. Ratsujen mikrosirutus on vapaaehtoista.

Vastuullinen hevosen omistaja on huolehtinut hevosensa rokotukset ja madotukset kuntoon ennen laitumelle laskua. Näin voidaan välttää tautien ja mahdollisten loisten leviäminen. Vastuullinen omistaja ei myöskään anna yksittäistä hevosta laitumelle varmistamatta, että sille on siellä seuraa. Laumaeläimenä hevonen kaipaa lajitoverinsa kontaktia. Joissakin tapauksissa myös lampaat ja lehmät soveltuvat hevosen laidunseuraksi, mikäli muita hevosia ei ole mahdollista liittää laumaan. Aaseja ei hevosten kanssa suositella samoille laitumille, sillä aasi voi olla hevoseen tarttuvan sisäloisen oireeton kantaja.

Hevosten käsittely ja kuljetus

Hevonen on pakoeläimenä arka uusille asioille, joskin ne ovat erittäin sopeutuvaisia ja tottuvat uusiin asioihin nopeasti, mikäli kokevat ne vaarattomaksi. Äkilliset äänet tai liikkeet saattavat pelottaa hevosia, jolloin ne yleensä väistyvät nopeasti vastakkaiseen suuntaan. Tällöin on varottava jäämästä hevosen jalkoihin, sillä pakoreaktion aikana hevonen ei välttämättä huomaa ihmistä.

Hevoset ovat yleensä tottuneet käsittelyyn, jolloin niitä voidaan siirtää laidunlohkolta toiselle taluttamalla niitä riimusta. Yleensä parin ylempiarvoisen hevosen siirtäminen uudelle lohkolle riittää ja muu lauma seuraa vapaana perässä, edellyttäen että kuljetus tapahtuu aidatulla alueella. Riimut on kuitenkin hyvä poistaa laitumella olon ajaksi, jotta vältyttäisiin hiertymiltä ja mahdollisilta takertumisilta. Kauraämpärillä houkuttelua on syytä käyttää harkiten, sillä herkkujen tavoittelu voi aiheuttaa tappelua hevosten kesken. Hevosten ajamista ja ahdistamista tulee myös välttää, sillä pakoreitin ollessa suljettu hevonen puolustautuu voimakkaasti potkimalla ja puremalla.

Kuljetuksesta vastaa normaalisti hevosten omistaja. Hevoset ovat yleensä tottuneet kuljetukseen ja niitä kuljetetaan hevosia varten suunnitelluissa trailereissa tai rekoissa.

tamma ja varsa

Hevosten hoito ja valvonta

Laiduntavat hevoset tarvitsevat laidunruohon lisäksi myös suolaa, kivennäistä ja juomakelpoista vettä. Hevonen juo runsaasti, n. 40-60 litraa päivässä. Mikäli laitumella ei ole luonnollista puhdasvetistä juomapaikkaa, on turvauduttava ”saavijuottoon”. Juoma-astiat on hyvä sijoittaa hieman erilleen toisistaan, jotta kaikenarvoiset hevoset pääsevät vuorollaan juomaan. Suolan ja kivennäisten saanti on helppo varmistaa tähän tarkoitukseen valmistettujen mineraalikivien avulla.

Hevonen on tapaturma-altis eläin ja vaatii päivittäistä valvontaa. Liikkuessaan ja leikkiessään hevoselle syntyy helposti nirhaumia, jotka voivat kesäkuumalla tulehtua. Jotkut hevoset ovat myös herkkiä hyönteisten puremille, jolloin niiden ihoon voi syntyä märkäisiä rupia, jotka vaativat hoitoa ja puhtaanapitoa. Myös erilaiset lihasvenähdykset ja jännerevähdykset ovat mahdollisia. Hevoset on tarkistettava vähintään kerran päivässä ja samalla on tarkistettava aidan kunto sekä sähkön kulkeminen langoissa. Hevoset älykkäinä eläimiä oppivat nopeasti, koska aitaan on turvallista nojailla. Makaavat hevoset on aina syytä tarkistaa ähkyn varalta, vaikkakin hevoset saattavat varsinkin kuumina päivinä makailla muutoinkin. Apaattinen ja laumasta vetäytyvä hevonen on yleensä aina jollakin tapaa sairas. Myös erilaiset sierain- ja silmävuodot kertovat usein sairastumisesta.