Metsällä, maatiaiskarjalla ja luonnon monimuotoisuudella on yhteinen historia
11.07.2025
Karjan ravinto ja sen niukkuus sekä ravinnon etsintä laajoilta laidunalueilta jätti jälkensä maatiaiskarjoihin, vastaavasti metsälaidunnus jätti jälkensä suomalaiseen metsään, Hilja Solala kirjoittaa.
Maataloushistorian vankasta tutkimusperustasta huolimatta yksi Suomen historiantutkimuksessa hiukan katveeseen jäänyt metsänkäytön osa-alue on metsän ja karjan yhteinen historia. Kesäisin karja laidunsi metsissä. Kotieläinten talviruokinnassakin turvauduttiin metsänantimiin kuten lehdeksiin, eli lehtipuista leikattuihin oksiin ja versoihin. Nämä tekijät määrittivät karjanhoidon metsäsuhdetta perinteisen maatalouden ajan Suomessa.
Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) on tehty ansiokasta monitieteistä tutkimusta karjan, metsän ja luonnon monimuotoisuuden yhteisestä historiasta. Historialla on paljon annettavaa näiden teemojen välisen yhteyden monitieteiseen tutkimukseen, sillä laidunnuksen kautta karjan ja metsän yhteinen historia on maataloushistoriantutkijalle itsestään selvää. Suomessa näiden kahden teeman yhteinen historia, saati metsälaiduntamisen vaikutus luonnon monimuotoisuuden historiaan on kuitenkin usein jäänyt historiantutkimuksessa metsäteollisuuden varjoon.
Tampereen yliopistossa käynnistyi tammikuussa ”Metsäyhteiskunta. Metsävarojen käyttö, kontrolli ja ekologia Suomessa, 1700–1850” -hanke, joka laajentaa nykyihmisen ymmärrystä metsistä aikana, jolloin monien oma metsäsuhde on etäinen. Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa tutkitaan menneisyyden ihmisten arkipäiväistä metsienkäyttöä esiteollisen ajan yhteiskunnassa, ennen modernin metsäteollisuuden läpimurtoa.
Kuten maataloushistoriaan erikoistunut filosofian tohtori Kirsi Laine on todennut, metsälaidunten merkityksen tai niiden käyttöintensiteetin arviointiin tarvittavat suorat arkistolähteet puuttuvat. Toisaalta Ruotsissa Anna Westin on analysoinut uraauurtavassa agraarihistorian väitöskirjassaan juuri laitumia, kotieläinmääriä ja laidunnustarvetta. Metsäyhteiskunta-hankkeessa tartumme haasteeseen. Miten yksityiskohtaista tietoa metsän ja kotieläinten yhteisestä historiasta voidaan vähintäänkin paikallisen metsänkäytön näkökulmasta saada selville, lähdeaineiston rajallisuudesta huolimatta?
Hankkeen yhteistyökumppanina on Kansallisarkisto, jonka uusin osaaminen tekstintunnistuksen apuvälineistä mahdollistaa laajemman alkuperäislähteiden hyödyntämisen kuin muuten yhden hankkeen piirissä olisi mahdollista.
