Takaisin ylös

Laidunnuksen suunnittelu

Sekä maisemanhoidon että eläinten hyvinvoinnin kannalta onnistunut laidunnus vaatii suunnittelua ja karjankasvattajan ja maanomistajan välistä yhteistyötä. Suunnittelu kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mieluimmin jo edellisenä vuonna, jotta laiduntaminen päästään aloittamaan heti alkukesästä. Laidunnuksen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että eläimet pääsevät laitumelle, kun ruoho on voimakkaimmassa kasvussa. Apua suunnitteluun saa ProAgria, MKN Maisemapalvelut.

Laidunalueiden monimuotoisuus

Usein maisemalaidunnuksen kohteena ovat erilaiset luonnonlaitumet ja joutomaat. Tällöin pääasiallisena tavoitteena on maiseman- ja luonnonhoito. Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät luonnonlaitumella sen tuotolla. Näillä alueilla lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua ei käytetä, koska ne rehevöittävät aluetta ja eliölajisto köyhtyy. Useimmat niittykasvit nimittäin suosivat köyhää maaperää. Karjan lisäruokinnan sijasta tulee pyrkiä suunnitelmalliseen laidunkiertoon. Ravinnon loppuessa eläimet siirretään toiselle laitumelle sen sijaan, että niille tuotaisiin lisäruokaa muualta.

Yhteistyöllä näkyvää tulosta

Jotta laitumista saadaan riittävän suuria ja näin ollen järkeviä kokonaisuuksia, kannattaa maanomistajien yhteistyö. Esimerkiksi järvien ja jokien rannat ovat maanomistukseltaan pirstaleisia. Mutta jos kaikki maanomistajat lähtevät mukaan sopimuslaidunnukseen, saadaan karjan ja luonnon kannalta paras ja tehokkain lopputulos.

Ympäristöystävällinen laidunpaine

Ravinnon riittävyyttä ja laiduntamisen ympäristövaikutuksia säädellään laidunpainetta muuttamalla. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että luonnonlaitumilla kaksi hehtaaria kantaa yhden emolehmän vasikoineen tai 4-6 uuhta karitsoineen. Ylilaidunnusta ja kulumista on vältettävä, koska tasainen kasvusto sitoo tehokkaasti ravinteita ja tuottaa eläimen kannalta mahdollisimman hyvän ja määrällisesti suuren sadon. Ravinnepitoisia eritteitä kertyy runsaasti juomapaikalle ja siksi sen paikkaa on syytä siirtää vähintään kerran vuodessa tai kun alue alkaa näyttää kuluneelta.

 

Arvioita perinnebiotoopeille soveltuvista laidunnuspaineista (eläimiä/ha) koko laidunkauden ajalle (noin 120 päivää).
Lähde: Perinnemaisemien hoitoryhmän mietintö 2000.
 
hieho
< 1 v
hieho
> 1 v
lihanauta
< 1 v
emolehmä + vasikka
uuhi + 2,5 karitsaa
hevonen
kuiva niitty/keto
1,0 - 1,2
0,5 - 0,8
0,4 - 0,6
0,2 - 0,4
1,5 - 2,0
0,4 - 0,8
tuore niitty
2,0 - 2,5
1,0 - 1,8
0,9 - 1,2
0,5 - 0,8
2,0 - 2,5
1,0 - 1,4
kostea niitty/ rantaniitty

1,5 - 3,0

1,0 - 1,8

0,7 - 1,4

0,5 - 1,0

2,0 - 4,0

0,8 - 1,6
hakamaa
1,2 - 2,0
0,7 - 1,3
0,5 - 1,0
0,4 - 0,8
1,5 - 2,5
0,6 - 1,2
metsälaidun
0,2 - 0,8
0,05 - 0,5
0,05 - 0,4
0,04 - 0,3
0,2 - 1,0
0,05 - 0,4
viljelty laidun
7,5
4,8
3,6
2,5
10
3,9

Laitumen myrkylliset kasvit

Eläimet osaavat yleensä karttaa myrkyllisiä kasveja, kunhan laitumella on riittävästi syötävää ja eläimet voivat valikoida syömisensä. Poikkeuksena on kosteilla paikoilla kasvava myrkkykeiso, joka kelpaa eläimille. Kasvi sisältää keskushermosto-oireita aiheuttavaa myrkkyä, jolloin eläin voi kuolla pienestäkin määrästä. Myrkyllisistä kasveista pahimpia ongelmia ovat aiheuttaneet:

Myrkkykeiso (Cicuta virosa)
http://jata.vampula.net/kasvio/html/myrkkykeiso.htm
Suokorte (Equisetum palustre)
Isosorsimo (Glyceria maxima)